Syysloma. Siis metsään. Syksyiseen metsään. "Mennään sinne helvetin kanjoniin. Siis sinne hiiden luolaan. No mikä Perkeleen rotko se nyt oli?"

Naarasilves liikkeellä!

Karpaloitaaaa! Minä TAHON!

Tällä erää siis suuntana Hiidenportin kansallispuisto Sotkamossa. Sää on jo huomattavasti alkanut kylmetä ja maaruska soissa on kauneimillaan. Maisemasta ei puutu kuin karhu suon laidalta. Polku kiemurtelee välillä kangasmetsän läpi, toisinaan pitkospuut suojaavat soiselta maalta. Pysähdymme karpalosuolla. Muiden kykkiessä kumppareissaan suossa minä kiljuin pitkospuilla tuttua huutoa "Minäkii tahon niitä marjoja!" Pirkuleen kirpeitä karpaloita! Mutta isoja ja hyviä.

Taru kertoo, että Hiisi on aikoinaan kyllästynyt meluun ja hälinään ja muuttanut Hiidenprtin jylhään rotkoon asumaan. Ymmärrän Hiisiä hyvin. Ottaisko tuo kämppikseksi? Rotko on mielettömän karu ja kaunis. Pudotusta on useita metrejä ja nykyään rotkoja suojaakin köysirata. Mistä ei tietenkään näe parhaita paikkoja, joten on kuitenkin pakko mennä reunalle kurkkimaan. Alhaalla siintää soiset lammet. Suo on aina ollut jotenkin myysteerinen ja kiehtova. Sinne on aikojen saatossa saattanut humpsahtaa salaisuus jos toinenkin, jotka suo säilyttää ja sylkäisee sitten joskus valmiina aarteena.

Hiisiä vaklaamassa.

Rotkolta jatkamme matkaamme Kovasimen erämaatorpalle. Matkalla oli hirmuisen suuria muurahaispesiä, joista osa oli jo maatunut paikalleen. Muurahaisa ei enää näy, kaikki ovat vetäytyneet pesän turvaan talvipuuhiin. Polku metsän keskeltä putkahtaa aivan yllättäen aavemaiselle aukiolle, joka kasvaa ruohoa ja ihmeellisiä katajapuskia. Tila keskellä ei mitään. Tai siis vanha tilan paikka, jonka rakennuksista on jäljellä enää kivijalkarauniot. Lumoava paikka joka tapauksessa. Ja metsän reunasta löytyy vielä sylillinen kanttarelleja! Jokohan olivat tämän sadon viimeiset?

Kovasimen torpan vanhoja peltoja ja katajapuskia.

Syksyn vikat kanttarellit saaliina :)

Kierroksen lopuksi paistoimme makkarat nuotiopaikalla ja söimme eväät. Eväät ja eräkahvi maistuvat aina paremmilta retken jälkeen nuotiolla. Ja mietin taas kuka muka voi pärjätä ilman kuksalusikkaa :) Muita taannoin askarruttavia aiheita ovat olleet mm. seuraavat: miten simpukat lisääntyvät? Onko tyttökarhuillakin siitinluu? Entäs pandoilla? Voiko leppäkerttujen pilkuista oikeasti laskea sen iän? Miksi minä en löydä suppilovahvareita? Ja joko voi muuttaa maalle???

Näihin tunnelmiin ja kysymyksiin. Palataan taas ensi kuussa!

Essi {jcomments on}