Valitsimme Paulan kanssa lokakuisen melontaretkemme kohteeksi Saimaan ydinalueen Anttolasta etelään. Meloimme Väätämönsalmen kautta kapeita väyliä pitkin reittiä Liittokivenselälle, sitten itään Ruuhonsaarille, siitä pohjoiseen Pistohiekalle ja edelleen lähtöpaikkaan Anttolaan. Tähän 120 kilometrin lenkkiin varasimme viisi päivää ja yhden varapäivän. Menopeliksi valitsimme Prijonin Poseidonin, kaksikon, joka soveltuu hyvin pitkille retkille.

Retken ajankohta, lokakuun puoliväli, edellyttää erityistä huomiota varusteita suunniteltaessa. Varauduimme huolella kylmän sään melontaan. Molemmilla oli melonta-asuna kuivapuku, alla villakerrasto ja pitkähihainen urheilupaita. Ja yöllä pari ylimääräistä kerrosta villaa ja fleeceä. Teltan pitää olla laadukas, mielellään tunneliteltta, jonka apsidin alla on tilaa keitellä ruokaa sateen sattuessa. Talvimakuupussi on tarpeen, sillä pakkasöihin pitää varautua. Pakkasta oli vain yhtenä yönä, mutta nollan tuntumassa oltiin koko ajan.

Kylmän sään varustus, teltta, kaksi talvimakuusäkkiä, untuvatakki leiriasuna,  muut tavarat ja lämpökerrastot täyttivät Poseidonin säilytystilat. Nyt ruoka ja keittovälineet oli pakattava kannelle. Juomavesi ei vienyt paljon tilaa, koska ruoanlaittoon kelpasi hyvin Saimaan kirkas vesi.  Pitää pyytää Ilkkaa hankkimaan kaksikko, jossa melojien välissä on erillinen säilytystila. Sellaisella meloimme Italiassa Elban saarella viime maaliskuussa.

Kylmillä keleillä kannattaa erityistä huomiota kiinnittää sormien ja varpaiden pitämiseen lämpiminä. Neopreeniset melontalapaset tai melontarukkaset toimivat hyvin. Niissä sormet ovat yhdessä ja lämmittävät toisiaan. Varpaat puolestaan pysyvät lämpiminä, jos kuivapuvun sisällä on aidot 100% villasukat ja päällä vielä neopreenisukka ja vaikkapa crocsit rantauduttaessa. Kajakin pohja jalkaterien alta ja myös istuin kannattaa vuorata ylimääräisellä solumuovilla.

Jotta päivän melontaurakan selvittää valoisan aikaan, on puuron keitto ja aamutoimet aloitettava jo hämärän aikoihin. Lokakuun puolessa välissä aurinko nousee Saimaalla kahdeksalta aamulla ja laskee kuudelta illalla eli päivän pituus on 10 tuntia. Yleensä pääsimme vasta kymmenen aikoihin liikkeelle. Päivän melontamatka oli keskimäärin 25 km. Sen taittamiseen kului taukoineen kuutisen tuntia.

Leiripaikkaan on mukava tulla hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa, jotta ehtii valita hyvän telttapaikan ja aloittaa iltatoimet. Alkumatkan kivisessä ja kallioisessa maastossa kesti hyvän yöpymispaikan löytäminen oman aikansa.

Järvimaisemassa suunnistaminen vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Jos kartalta putoaa, ei kartalle palaaminen ole helppoa. Rannat ja saaret sulautuvat yhtenäiseksi massaksi. Mutta kartan seuraaminen tekee retkestä kiinnostavan. Tarkan kartan avulla Saimaan sokkeloisista vesiväylistä löytää loputtomasti kiinnostavia tutustumiskohteita.

Missä ovat kaikki ihmiset, entä muut melojat? Lokakuisessa maisemassa vallitsee hiljaisuus. Matkan varrella näkyy muutama kalastajavene, ei muita. Mökit on pantu talvikuntoon. Suomen kesä on lyhyt.

Hyvin varustautuneena voi melontakautta jatkaa jäiden tuloon saakka ja keväällä pääsee vesille jo huhtikuussa. Melojan kesä venyy etelässä helposti kahdeksan kuukauden mittaiseksi.

Natura Viva toivittaa kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Martti Lariola / Natura Viva {jcomments on}