Sain piiskattua itseni marraskuussa treenaamaan 60 tuntia. Minun mielestäni siinä vaiheessa pitää olla motivaatio kohdallaan ulkoilun suhteen. Koska marraskuussa kelit eivät olleet mitenkään nautinnolliset, pidin vielä huolen siitä, että ei tarvinnut sisätiloissa treenata. Asennoitumista helpotti töiden puolesta sisäilmassa nököttäminen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan olen vain lopettanut välittämästä säästä, kellonajasta, omasta mielentilasta taikka muista omista kotkotuksistani, minkä kautta olisin voinut löytää jonkinlaisen verukkeen olla menemättä tekemään juuri sitä, mitä pitää. Treenikokonaisuuden hallinta sen sijaan tekee hommasta vaikeaa, helppoahan se olisi hölmöillä itsensä ylikuntoon taikka rasitusvamman kautta pakkolomalle.

Kuva: Tuomas.

On totaalisen typerä idea lähteä melomaan marraskuussa merelle esimerkiksi kello 21.30. Koska kaikissa asioissa on se kuuluisa ”mutta”, on tämän asian mutta tässä; kun asiaa suhteuttaa siihen, että muutaman kuukauden päästä pitäisi meloa niin sanotusti maailman laidalla, Cape Hornin vesillä, alkaa melominen keskiyöllä kuulostaa aivan loistavalta idealta! Ja se on aivan sama lähtisikö merelle kello 17.00 vaiko 21.00, pimeää on joka tapauksessa. Perheelliselle kello 21.00 on perheen kannalta parempi, harjoittelijalle puolestaan hieman epämiellyttävämpää koska väsyttää. Niin se väsyttää Patagoniassakin.

Kuva: Tuomas.

Marraskuussa tuli myös juostua yli 300km. Tavoitteeseeni eli 400 kilometriin en päässyt, kun loppukuusta sairastelin jonkinlaisen vatsapöpön. Juoksuun tuli taukoa 4 päivää. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna olimme melomassa Inkoon ulkosaaristossa sekä Espoon Suvisaaristossa. Joulukuu jatkunee siitä, mihin marraskuu päättyy. Juoksua, pyöräilyä, melontaa, trekkaamista ja varusteiden testaamista. Tärkeintä on keskittyä kokonaisuuteen, pitää mieli tavoitteessa ja paikat ehjinä.Tavoitetta ei tarvitse varmaankaan enempää alleviivata. Sen varmasti kaikki tietävät. Harjoittelukin loppujen lopuksi on enää vain kehon totuttamista siihen mitä on tulossa.

Kuva: Team UMNG / Tommi.

En muista, kuka minulle viimeksi sanoi siitä, että pitää muistaa se että urheilemisen ja harjoittelun tulee olla kivaa sekä hauskaa ja että treenaamisesta pitäisi saada mahdollisimman paljon nautintoa. Anteeksi vain, mutta sehän tarkoittaisi henkilökohtaisella tasolla, että voisin samantien lopettaa tavoitteellisen harjoittelun, kilpailemisen ja siirtyä tekemään jotain aivan muuta. Se tarkoittaisi myös sitä että pitäisi käytännössä sulkea mielestä sellaiset ympäristöt,  missä viihdyn kaikkein parhaiten. Näillä ympäristöillä tarkoitan Patagonian kaltaisia kisoja, Himalajan huippuja ja niin edelleen. Paikkoja mihin vuosien työ, tavoitteellisuus, sattumat ja ihmissuhteet ovat lopulta vieneet ja ovat viemässä. Se, että laitan kaiken arjessa liikenevän ajan hulluuksieni tavoitteluun ei ole hauskaa taikka kivaa ja hyvin harvoin se tuottaa nautintoa. Se on työtä siinä missä kaikki muukin työ ja olosuhteet tekevät siitä jonkun toisen mielestä vastenmielistä ja typerää. Ilman työtä ei ole saavutuksia. Koska en muista kuka se oli niin mahtaakohan kuka lie ajatella esimerkiksi parisuhteesta samaan tyyliin? ”Sen pitää olla ihanaa, vaaleanpunaista ja pehmeää eikä saa koskaan sanoa mitään ikävää.” Jehna...

Kuva: Team UMNG.

Olen aiemmissa kirjoituksissani kertonut minkälainen kokonaisuus elämäni on. Lue sieltä jos ei ole vielä auennut. Se on haastavaa ja hankalaa, loputonta tasapainottelua. Yksinkertaisuudessaan asia on kuitenkin näin. Minut voi laittaa laatikkoon mistä ei näe ulos eikä ulkoilmaa voi haistaa, maistaa taikka tuntea. Mutta minä voin silti muistaa, ja niin kauan kun muistan, haistan, maistan ja tunnen. Minua voi syyllistää jokaisesta metristä minkä ulkona harjoitellessa kynnän, se tekee minusta vahvemman siinä ympäristössä, jota varten ne varsin runsaat tunnit ulkona vietän. Minun päälle voi kaataa kaikenmaailman kuraa milloin mistäkin, samapa tuo, naama kurassa sitä mennään päivästä toiseen kuitenkin. Ulkona, siellä se on. Voin suhtautua valitsemaani ulkoilmaelämään vain yhdellä tavalla, intohimoisesti. Ilman sitä ei minulla ole sielua, on vain pelkkä kuori eikä sekään ole kovin kaunis. ;o)

Kuva: Samuli Mansikka / www.samulimansikka.com

Kuva: Tuomas.

Kuva. Tuomas.

Tuomas {jcomments on}